Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Tähtitiede
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Astrologinen tarkastelutapa aloittaa vuoden kevätpäiväntasauksesta, josta
lähtien 30:n asteen siivuja sanotaan merkeiksi alkaen Oinaasta. Astrologisia
merkkejä ei pidä sekoittaa astronomisiin tähdistöihin, joita auringon
kulkuradalla on 13 (Käärmeenkantaja eli Opchiuchus otettiin mukaan
kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1928 ja se sijaitsee Skorpionin ja
Jousimiehen välissä). Astrologiassa on 12 merkkiä, joista jokainen on
tasakokoinen toisin kuin erisuuruiset tähdistöt. Kevätpäiväntasauspiste nk.
peruuttaa suhteessa tähdistöihin noin asteen 72:ssa vuodessa, mitä kutsutaan
prekessioksi. Tämän vuoksi tähdistöt ovat maasta katsottuna 'peruuttaneet' noin
25 astetta (ayanamsa) eikä siis Oinaan tähdistö ole enää kevätpäiväntasauksen
kohdalla. Astrologisesti tähdistöt toimivat niminä ja otsikkoina, niiden ei
ajatella 'vaikuttavan' maapallon toimintaan. Tähdistöihin perustuvaa astrologiaa
kutsutaan sideeriseksi erotukseksi länsimaisesta trooppisesta vuodenaikoihin
perustuvasta astrologiasta.

Astrologinen kartta on pysäytetty hetki, jossa se projisoidaan kaksiulotteiseksi
kuvaksi, kartaksi. Tässä kartassa on auringon (horoskooppimerkki) lisäksi mukana
Kuu, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto. Ne
sijaitsevat kukin jossain kartan sektorissa, jota kutsutaan huoneeksi (engl.
house) ja joka tarkoittaa elämänaluetta. Aurinko, Kuu ja planeetat muodostavat
keskenään suhteita, joita kutsutaan aspekteiksi. Mm. tästä kokonaisuudesta
astrologi tekee synteesin eli karttatulkinnan. Tällainen tulkinta voidaan tehdä
ajalle, joka kuvaa mitä tahansa asiaa: ihmistä, valtiota, yritystä, avioliiton
alkamista, työpaikkaa. Edellytyksenä on alkutietojen tarkkuus: päivämäärä,
kellonaika ja paikka.
[muokkaa]

Tiede

Astrologian väitteet eivät täytä nykytieteen tunnusmerkkejä. Väitteet ovat
tyypillisesti mahdottomia mitata tai falsifioida. Astrologit eivät osoita
vuorovaikutuksia tai mekanismeja, joilla tähtitaivaan tapahtumat vaikuttavat
ihmisiin. Todistusaineisto astrologian puolesta esitetään usein anekdootteina.

Astrologian toimivuutta on tutkittu paljon etenkin 1900-luvulla. Tutkimukset
ovat perustuneet laajoihin lähdeaineistoihin ja otoksiin. Sen toimivuudesta ei
ole luotettavissa tutkimuksessa saatu tilastollisesti merkittävää näyttöä. Ns.
Mars-efektiä tutkineet tutkimukset antoivat aluksi jossain määrin ristiriitaisia
tuloksia, mutta loppujen lopuksi tarkemmissa tutkimuksissa ei havaittu mitään
tilastollisesti merkityksellistä. Mars-efektiä on tutkittu useilla eri kokeilla
(vähintään kahdeksan kertaa), ja ne kokeet, joissa tilastollinen merkitsevyys
oli vähäinen, osoittautuivat itse asiassa tutkimusasetelmallisesti
ongelmallisiksi.

Astrologiaa on tutkittu myös kokeilla, joissa ihmisille annetaan horoskooppeja,
jotka joko ovat tai eivät ole heille tehtyjä, mutta joita väitetään
henkilökohtaisiksi. M. Gauquelin esittää artikkelissaan Zodiac and personality
(1982) tapauksen, jossa kymmenille koehenkilöille annettiin sama sarjamurhaajan
horoskooppi. Valtaosa ihmisistä piti horoskooppia tarkkana. Tämä osoittaa, että
ihmiset herkästi lukevat horoskooppeja selektiivisesti, poimien itselleen
mieluisat kohdat ja jättäen epämieluisat huomiotta.

Astrologia näyttäisi erään teorian mukaan perustuvan synkronisiteettiin,
maagiseen vastaavuuteen tähtikuvion kanssa. Synkronisiteetti on esimerkiksi
merkittävän psykologin Carl Jungin käyttämä termi, jolla hän selitti sitä, miten
mikrokosmos (ihminen) ja makrokosmos (syntymähetken planeetat) ovat
keskinäisessä vastaavuussuhteessa. Tämä vastaavuussuhde on myös yksi
okkulttisten tieteiden - joihin astrologiakin kuuluu - perusperiaatteista.
Muinoin tunnettiin seitsemän kiertotähteä, ja okkulttisen selityksen mukaan
näiden liikkeistä kyettiin seuraamaan kosmoksen seitsemän eri perusenergian tai
-elementin keskinäisiä suhteita.

Luonnontieteellisesti orientoituneiden ihmisten on kuitenkin usein vaikea
ymmärtää, mitä yhteistä esimerkiksi Vaa'an kuvioon asettuneilla tähdillä pitäisi
olla henkilön jonkin ominaisuuden tasapainoisuuden kanssa. Varsinkin kun nykyään
Vaa'an syntyessä aurinko on länsimaisessa astrologiassa useimmiten jo Neitsyen
kuviossa. Lisäksi, kun nykyään tieteellisesti tunnetaan ihmisen sikiön
kehitysvaiheet, jonka säteilylle ja vaikutuksille herkimpien aíkojen tiedetään
olevan hedelmöityshetki ja ensimmäiset elinkuukaudet, niin voidaan kysyä, että
miksi niillä ei olisi väliä, mutta syntymähetkellä olisi minuutilleen?

Vuodesta 2000 lähtien astrologiasta on voinut suorittaa akateemisen maisterin
tutkinnon. Ensimmäiset maisterit valmistuivat Kepler Collegesta (USA) ja Bath
Spa University Collegesta (Englanti) syksyllä 2004. Astrologiasta on myös
väitelty. Tunnetuimpia astrologiasta väitelleitä tohtoreita ovat Patrice Guinard
(Ranska), Angela Voss (Englanti), Patrick Curry (Englanti) sekä paljon
polemiikkia nostanut Elisabeth Teissier (Ranska). Kesällä 2004 väitteli
astrologian tohtoriksi Nicholas Campion (Bath Spa Unversity College).
[muokkaa]

Historia

Astrologian historia juontaa juurensa Kaldeaan ja Babyloniaan. Joskus on
sanottu, että astrologian historia olisi egyptiläistä, mutta sinne se
todennäköisesti päätyi lainana. Länsimaisen astrologian historian kehto on
Kreikka, jonne astrologia saapui muutama sata vuotta ennen ajanlaskua. Berossos
perusti Kosille astrologisen koulun parisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja
sieltä astrologia levisi hedelmälliseen helleeniseen maaperään: astrologialle
pyrittiin luomaan matemaattinen perusta. Askendenttia eli nousevaa merkkiä
alettiin laskea vähän ennen ajanlaskua, astrologian ensimmäisellä nousukaudella,
joka sijoittuu n. 280 eaa.-550 jaa.). Astrologian isäksi sanottu, myös
tähtitieteilijänä tunnettu Ptolemaios (100-170) kirjoitti kaksi teosta:
Tetrabiblos (Quadripartitum, Neljä kirjaa) ja Almagest, joista ensimmäinen oli
astrologian perusteos vuosisatojen ajan, jälkimmäinen tähtitieteen. Samoin myös
tähtitieteilijänä tunnettu Johannes Kepler (1571-1630) toi mukaan uusia
aspekteja, koska hän irrottautui ptolemaioslaisesta merkkitarkastelusta ja
hahmotti avaruutta monitahokkaiden avulla sijoittelemalla monitahokkaita
näennäisen mielivaltaisesti aurinkokunnan planeettojen radoille. Kepler keksi
astrologiaan kvinttiilin ja sen kerrannaiset eli kun ympyrä jaetaan viiteen
osaan (kvinttiili on 360:5=72 astetta). Kepler harjoitti astrologiaa kuolemaansa
asti, usein kuitenkin enemmän rahanpuutteesta kuin todellisesta mielenkiinnosta.
Astrologisista horoskoopeista maksettiin hyvin etenkin Euroopan hoveissa.
Kepler, monen aikalaisensa (esim. Tyko Brahe 1546-1601) tavoin, toimi myös
hoviastrologina. Tunnetuimpia englantilaisia hoviastrologeja ovat John Dee ja
William Lilly (1602-1681). William Lilly on eritoten kuuluisa tuntiastrologian
(horary astrology) kehittämisessä. Lilly väitetään ennustaneen Lontoon suurpalon
ja ruton.

Kopernikuksen ja Galileon työ maakeskeisyyden kumoamiseksi tuhosi paitsi kirkon
niin myös astrologian valtaa. Uusi aurinkokeskeisyys-oppi teki Maa-keskeisyyteen
perustuvan astrologian vanhanaikaiseksi, ja aloitti astrologian alamäen, jota
muut luonnontieteilijät jatkoivat. 1700-luvun loppuun mennessä astrologia oli
poistunut yliopistoista, tosin erään lähteen mukaan vielä vuonna 1835 sitä
opetettiin eräässä saksalaisessa yliopistossa.

Tähtien, erityisesti kiertotähdiksi kutsuttujen planeettojen, uskottiin
vaikuttavan ihmisten elämään, koska niitä pidettiin jumalina. Myös satunnaisten
tapahtumien, kuten kirkkaan komeetan ilmestymisen, väitettiin ennustavan suuria
onnettomuuksia. Kuitenkin jo Johannes Kepler ja monet hänen jälkeensä ovat
tuoneet esiin sen seikan, ettei kyse ole niinkään vaikutuksista vaan pikemminkin
symbolisista tulkinnoista. Kepler olikin kyllästynyt sen aikaisiin astrologisiin
tulkintoihin. Suomalainen pappi ja astrologi Sigfridus Forsius (1560-1624) oli
samoilla linjoilla. Forsius toimi myös sotilaspappina Kaarle-herttuan riveissä.

Horoskooppien historia on lyhyt verrattuna astrologian historiaan.
Horoskooppi-termi tuli tutuksi jo antiikin aikana, jolloin se tarkoitti
askendenttia eli nousevaa merkkiä (sananmukaisesti tarkkailla tuntia, kreikasta
horo 'tunti' ja skopos 'tarkkailija'). Horoskooppi- termi merkitsee kuitenkin
nykypäivän ihmiselle viikkolehtihoroskooppeja, joiden historia alkaa
1900-luvulla. Elokuussa 1930 syntyi Englannin hoviin prinsessa Margaret, josta
London Daily Express keksi teettää astrologisen tulkinnan silloisella
astrologilla R.H. Naylorilla. Artikkeli laitettiin karttoineen päivineen
sunnuntainumeroon, ja se sai heti suuren suosion. Ihmiset ottivat yhteyttä
toimitukseen ja vaativat lisää vastaavaa. Naylorista tuli ensimmäinen 1900-luvun
media-astrologi, ja samalla hän tuli kehittäneeksi genren, joka tunnetaan
horoskooppiastrologiana. Horoskooppiastrologiassa keskitytään ainoastaan
aurinkomerkkiin, ei kartan muihin tekijöihin. Se soveltuu mediaan helppoutensa
vuoksi.

1900-lukua voidaan pitää astrologian kolmantena nousukautena antiikin ja
renessanssin jälkeen. 1900-lukua voidaan pitää myös psykologisen astrologian
vuosisatana, jonka merkittävimpiin nimiin kuuluu mm. Dane Rudhyard. Tämä
tuottelias astrologi hahmotti psykologisen astrologian peruspiirteet. Carl Jung
käsitteli astrologiaa omissa tutkimuksissaan. Kuuluisin tutkimus lienee
Synastry, jossa hän tarkastelee avioparien karttoja ja yhteensopivuuksia.

Naisten asema astrologiassa tuli merkittäväksi vasta 1900-luvulla, jolloin
naiselle kulttuurisestikin avautui mahdollisuuksia tuoda enemmän esiin omaa
osaamistaan. Kuuluisin 1900-luvun nimi on psykologian tohtori Liz Greene, joka
kehitti psykologista astrologiaa mm. jungilaisesta näkökulmasta. Ennen
1900-lukua tunnetuimmat nimet ovat Hypatia ja Sophia Brahe (Tyko Brahen sisar).

Uusien planeettojen, kuten uudella ajalla Uranus (1781), Neptunus (1846) ja
Pluto (1930), tulkinnallinen merkitys on muodostunut kollektiivisen psykologian
mukaan. Uranus löydettiin vallankumousten aikaan, jolloin vapaus, veljeys ja
tasa-arvo nousivat kollektiivisiksi käsitteiksi. Neptunuksen löytymisen aikaan
myös narkoosi, hypnoosi ja spiritismi nousivat kollektiiviseen tajuntaan. Pluto
puolestaan löydettiin fasismin ja natsismin nousun aikoihin. Planeettojen ja
pikkuplaneettojen merkitystä kartoilla on tulkittu kokemusten kautta. Kheironin
(engl. Chiron) (1977) on tulkittu symboloivan ennen kaikkea haavoittuneisuutta
ja parantamista. Toissijaisesti se on myös liitetty super-alkuisiin liitteisiin,
jotka silloin nousivat esille (supermarket, supermies jne). Nyttemmin löydetyn
Sednan (2003/2004) tulkintasisällöt ovat vasta muotoutumassa.

Kristy Hadika, Puuskupuh

Enter supporting content here