Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Musta ratsastaja osa I
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

                 Musta ratsastaja 1
 
 
Kaikia kauhuja kuulee kieletystä metsästä. Mutta kamalin niistä on taatusti musta ratsastaja!  Kuljin kerran yksin metsässä, ja tietenkin ilman lupaa. Kuljin vain riistanvartian ohi, mielen kiinnosta kai metsään halusin, mutta se houkutti minua syvästi puoleensa. Tuo ihan kuusen tuoksu, suden ulvonta,  ja niin hurmaava vaara, joka oli niin helppo aistia!  Hipsin metsään ja vilkaisin vielä, että riistanvartia ei näkisi minua. Piilouduin puun taakse. Kun olin varma että hän ei nähnyt, lähdin kohti metsää. Kävelin metsässä, enkä välittänyt minne kuljin. Tuntien kuluttua tajusin olevani eksynyt. Vislasin pöllöäni. Pian se saapuikin luokseni siivet hulmuten. Otin taskustani palasen pergamenttiä johon raapustin viestin. Tarvitsen apua! Olen eksynyt kiellettyyn metsään. Tässä lähellä näytäisi olevan lähellä järvi, vai liekö se lampi. Autathan minua mitä pikimiten!
Ystävälisin terveisin :Janice
Kun viesti oli valmis kiedoin viestin pöllön jalkaan ja kuiskasin sílle minne sen olisi vietävä viesti. Jäin siihen paikkaan odotamaan pelastusta. Sitten yhtäkkiä kuulin kavjojen kopsetta. Toivoin kovasti että se olisi kentauri, jolta voisi kysyä tietä. Apua! Se on musta ratsastaja! Yritin piiloutua puun taakse, mutta musta ratsastaj löysi minut. Yritin vielä juosta pakoon, mutta kompastuin puun juuriin. Makasin maassa ja katsoin anovasti ratsastajan kaavun yläpäähän jossa kasvojen kuuluisi olla. Aloin ajatella viimeisiä sanoja.
- Taidan olla liian nuori kuolemaan. Voisitko jättää minut tähän? kysyin ja osoitin juurakkoa johon olin takertunut niin, etten olisi omin avuin päässyt irti. Ratsastaja jätti minut paikalleen makaamaan. Makasin maassa odotamassa edelleen pelastusta. Tuntien kuluttua huomasin ettei minua pelasteta. Melkein itkin. Tuli ajatelleeksi miten lyhyt elämäni oli. Aloin kuulla jäälleen kavjojen kopsetta. Ratsastaja katseli minua ja näytti siltä kuin hän olisi nauranut. Tarpeeksi ``nauraneensa`` ratsastaja lähti pois. Yritin riuhtoa jalkaani irti muta se pysyi sitkeästi kiinni. Sauvani oli jäänyt tuvan pöydälle. Tällä kertaa kuulin siipien haminaa. Pöllöni oli palannut viestin kera.
Älä lähde mihinkään! Piiloudu johonkin läheiseen paikkaan, äläkä tule esiin ellei joku sano nimeäsi. Tulen sinne heti apuun!
T: Riistanvartia
Sain viimein toivoa! Makasin maassa ja odotin, odotin että joku huutaisi nimeäni. Kuulin ulvontaa. Se lähestyi ja lähestyi. Lopulta kuulin askelia. Ne kuulostivat kuin kynnet repisivät maassa olevia kasveja ja juuria. Nyt kuului lisää samanlaisia ääniä. Minua pelotti suunnatomasti. Pelottavien askelten äänien joukossa oli nyt alkanut kuulua saapaiden harpomista ja huutoja. Oudon äänen lähestyessä kuulin selvästi mitä huudettiin:
- Janice! Janice! Tule esiin!
Pelastus! Mutta hän ehtisi liian myöhään! Näin nyt mitä ne lähestyvät olivat. Lauma ihmissusia! Yritin hapuilla hopeista kaulanauhaani paidan alta. Se ei ollut paikallaan. Tuijotin ihmissusia ja rukoilin itsekseni. Saappaiden harponta kiihtyi ja huuto oli loppunut. Yhtäkkiä jokin sieppasi minut maasta niin voimakaasti, että juuret katkesivat. Huomasin roikuvani riistanvartan kainalossa. Olimme nyt metsän reunassa, jossa hän laski minut maahan.
- Mitä sä siellä teit?! Ne sudet ios voinu tapaa, tai purra sua!
riistanvartia selitti minulle hengästyneenä.
- Musta ratsastaja ois voinu napata sut! hän jatkoi.
- Törmäsin mustaan ratsastajaan jo, viimeinen toi´veeni oli jäädä siihen juurakoon kuolemaan, aloin kertoa.
- Vai niin. Tule, saatan sinut linnaan. Minun on kerrotava tästä rehtorille, ja sinä menet nukkumaan! jatkoi riistanvartia sinnikäästi. Suostuin tuohon ja lähdin kohti linnaa. Rohkelikon tuvassa aloin miettiä mitä vielä tapahtuisi. Se jäisi kai vielä aatoksiin.
 
Kirjoitanut Janice Wacefild, tietoa on saatu omasta takaa ja itse keksityistä aiheista. Rohkelikko oon, ja tämä on sarjan ensimäinen kirja. Toinen ilmestyy ehkä ensiviikon aikoihin.