Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Taikaolennot II
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Kirjan nimi: Taikaeläimiä

AARNIKOTKAT
Aarnikotkat ovat läheistä sukua hevoskotkille ja niillä onkin monia yhteisiä
piirteitä.
Aarnikotkilla on kotkan etupää ja leijonan takapää. Kotkalta niillä on pää,
kaula, rinta, etujalat, osa vatsaa ja selkää, sekä siivet. Leijonalta niillä
puolestaan on osa selästä ja vatsasta, takamus, takajalat ja häntä.
Niiden ruokavalioon kuuluu raaka liha, joskus myös hyönteiset.
Luonteeltaan aarnikotkat ovat kiivasluontoisia, mutta jos sellaisen kanssa
ystävystyy, siitä tulee mitä suojelevin ja uskollisin olento.
Aarnikotkia on lähestyttävä varovasti sillä -kuten aiemmin on mainittu- ne ovat
kiivasluontoisia ja arvaamattomia. Joitakin aarnikotkia, jotka elävät lähellä
hevoskotkia, täytyy kumartaa (samaan tapaan, kuin hevoskotkia). Tämä johtuu
siitä, että rinnakkain elävät aarnikotkat ja hevoskotkat omaksuvat toisiltaan
erilaisia käytöstapoja.

HEVOSKOTKA
Hevoskotkat ovat upeita ja ylväitä olentoja. Ne ovat tavallisen hevosen kokoisia
tai vähän isompia. Niillä on kotkan etupää ja hevosen takapää. Kotkalta niillä
on pää, kaula, rinta, etujalat, osa vatsaa ja selkää, sekä siivet. Hevoselta
niillä puolestaan on osa selästä ja vatsasta, takamus, takajalat ja häntä.
Hevoskotkat ovat älykkäitä. Ne eivät myöskään pidä kaikenlaisista ihmisistä.
Hevoskotkaa lähestyttäessä on käveltävä sitä vastapäätä ja katsottava silmiin
ja kumarrettava sille. Sen jälkeen voi suoristaa selkänsä ja jäädä katsomaan
hevoskotkaa silmiin. Jos hevoskotka kumartaa takaisin, saa sitä lähestyä ja
silittää. Ne pitävät suuresti siitä ,kun niitä rapsutetaan, mutta höyhenystä
rapsuttaessa voi vahingossa osua kohtaan, jossa on syntymässä uusi höyhen tai
sulka. Sellaisen sohaisemisesta hevoskotkat(kuten mitkään muutkaan höyhenelliset
eläimet) eivät pidä, vaan naputtavat hermostuneena nokkaansa ja saattavat
rääkäistä varoitukseksi.
Hevoskotkat eivät luota ihmisiin, jotka räpyttelevät silmiään, joten niiden
läheisyydessä sitä on vältettävä tekemästä. Etenkin kumarrus-vaiheessa on
ensiarvoisen tärkeää olla räpäyttämättä silmiään. Kun hevoskotka on hyväksynyt
jonkun lähelleen, se voi myös antaa nousta selkään. Tämän jälkeen se voi nousta
siivilleen ja lentää jonkin matkaa. Mitä useammin hevokotkaa tapaa, sitä
luottavaisempi siitä luonnollisesti tulee. Siitä huolimatta sille on
kumarrettava monta kertaa, ennen kuin tämän rituaalin voi jättää pois.
Puhuikohan opettajamme jotain sadasta kumarruksesta... No joka tapauksessa monta
kumarrusta on edessä ,jos tahtoo tulla niin sinuiksi hevoskotkan kanssa, ettei
sitä enää tarvitse kumarrella.
Hevoskotkat syövät lihaa, kuten jyrsijöitä ja sitä suurempia eläimiä. Myös
linnut ja suuret hyönteiset kelpaavat niille. Villit hevoskotkat elelevät
pääasiassa vuorilla, jossa myös niiden lähisukulaiset, aarnikotkat elelevät.
Hevoskotkia löytää myös muista elinympäristöistä, kuten metsistä ja aroilta.
Niitä pidetään myös kotieläiminä suurissa aitauksissa. Nykyinen laki kieltää
kuitenkin useamman kuin kuuden aikuisen hevoskotkan pitämisen. Nuoria eläimien
lukumäärää ei kuitenkaan olla ainakaan vielä rajoitettu.

KERBEROS

Kerberokset ovat nimensä mukaisesti koiria, joilla on kolme päätä. Yksi
sellainen esiintyi jo vanhassa jästimytologiassa manalan jumalan apulaisena.
Kerberoksia on muutamaa eri rotua, joista jotkut ovat erityisen suuria ja osa
taas erityisen vaarallisia, mutta poikkeuksena turkmenistanin kerberos ei kasva
kuin 1,5-2m korkeaksi ja kolme metriä pitäksi. Lisäksi se on kerberoksista
säysein ja sen TM-luokitus on XXXX. Yleensä kerberokset ovat kuitenkin hyvin
suuria ja arvaamattomia. Jos niillä on poikasia tai jos ne vartioivat jotakin,
ne käyttäytyvät hyvin agrissiivisesti tunkeilijoita kohtaan. Vaikka kerberokset
muistuttavat niin ulkoisesti, kuin käyttäytymiseltäänkin (agressiivista) koiraa,
niin sillä ei kyllä ole mitään tekemistä pikkuruisten terrierien kanssa.
Kerberokset elävät joko yhdessä kumppaninsa kanssa tai yksin. Pareittain elävät
kerberokset käyttäytyvät toisiaan kohtaan aivan kuten tavallisetkin koirat. On
olemassa yksi keino tehdä kerberos vaarattomaksi; musiikki. Musiikin soidessa
kerberos vaipuu uneen, josta se kuitenkin herää soiton lakattua.

KIRSKURISTAJA



Kirskuristajat ovat siis vedeneläviä. Ne eivät kykene puhumaan, eivätkä ne ole
loppujen lopuksi kovin älykkäitä. Typerämpiäkin otuksia kieltämättä on maailma
pullollaan, mutta pitkälliseen ajatteluprosessiin kirskuristajat eivät kykene,
joten ilmaus "ei kovin älykäs" sopinee niihin aivan hyvin. Jonkin verran
kirskuristajilla kyllä on oltava älyä, sillä niillä on agressijoita (joka on
jonkinlaisen älykkyyden merkki). Itse asiassa ne ovat ihmisiä kohtaan hyvin
agressiivisia. Vedenväki on kuitenkin joskus kesyttänyt kirskuristajia
lemmikeikseen.
Kirskuristajat elävät järvien pohjissa ja piiloutuvat kasvillisuuden sekaan
vaanimaan mahdollista saalistaan. Sopivan uhrin osuessa kohdalle kirskuristajat
hyökkäävät nopeasti saaliiseensa ja tarraavat tähän pitkillä, vahvoilla
sormillaan. Ne käyttävät ravinnokseen pääasiassa pikkukaloja, joskus myös
äyriäisiä. Ihmisen -jästin tai noidan/velhon (sillä ei ole niille juurikaan
väliä kumpi kohdalle osuu)- kimppuun kirskuristajat käyvät melko varmasti, jos
tämä vain sattuu kohdalle (usein järvien pohjassa ei liene suuremmin ihmisiä).
Kirskuristajat elelevät usein muutaman otuksen ryhminä, mutta myös yksineläjiä
niistä löytyy.
Väriltään kirskuristajat ovat vaaleanvihreitä ja niillä voi olla pitkät vihreät
hiukset.

LOHIKÄÄRME
Lohikäärmeitä on monia eri rotuja. Tällä hetkellä puhdasrotuisia lohikäärmeitä
sanotaan olevan kymmenen; antipodien opaalisilmä, hebridienmusta, kiinalainen
pallosalama, norjalainen röpelöniska, perulainen kyyhammas, romanialainen
pitkäsarvi, ruotsalainen ruttukuono, walesinvihreä, ukrainalainen rautamaha,
sekä unkarilainen sarvipyrstö (lohikäärmeistä voit lukea lisää kirjasta
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat)
Lohikäärmeet ovat ehkä tunnetuimpia taikaolentoja. Niillä on paksu suomuinen
iho, joka suojaa hyvin taioilta, lepakkomaiset siivet, terävät kynnet ja
hampaat, sekä pitkä pyrstö. Niiden tunnetuin ominaisuus on taito syökseä tulta,
jonka väri ja ilmassa muodostama kuvio vaihtelee lajeittain. Niiden koko
vaihtelee perulaisen kyyhampaan viidentoista jalan pituudesta ukrainalaisen
rautamahan suunnattomaan kokoon (pituutta en tiedä, mutta painoa voi olla jopa 6
tonnia!). Naaras on lisäksi usein koirasta kookkaampi ja hyökkäävämpi, mutta
tämä ei suinkaan tarkoita, että urokset olisivat rauhallisia koti-isiä.
Lohikäärmeet ovat hyvin vaarallisia ja niiden käsittelyyn tarvitaan ainakin
kymmenkunta koulutettua noitaa/velhoa.
Ja lopuksi vielä lainaus kirjasta Ihmeotukset ja niiden olinpaikat:
   "Lohikäärmeen vuota, veri, sydän, maksa ja sarvet sisältävät erittäin vahvoja
taikaominaisuuksia. Lohikäärmeen munat on kuitenkin määrätty A-luokan
kauppakieltoon."

YKSISARVINEN
ksisarviset ovat kauniita hevosenkaltaisia olentoja. Niitä ei edes erottaisi
tavallisesta hevosesta ilman upeaa, otsasta lähtevää sarvea. Niiden tavat ja
ruokavalio ovat lähes täsmälleen, kuin hevosella.
Täysikasvuinen yksisarvinen on vitivalkoinen. Varsat sen sijaan syntyvät
sarvettomina ja kullanvärisinä ja ennen täysikasvuiseksi tuloaan, niiden väri
vaihtuu hopeiseksi.
Yksisarviset ovat arkoja ja välttelevät ihmistä, mutta varsat ovat
luottavaisempia ja jostakin syystä yksisarviset luottavat enemmän noitiin, kuin
velhoihin.
Juomalla yksisarvisen verta voi väistää kuoleman, mutta se tekee juojastaan
"puolieläjän".
Lisäksi yksisarvisen sarvi, veri ja jouhet ovat muutenkin vahvasti
taikavoimaisia.

kirjoittanut: Annie Funur, puuskupuh

Enter supporting content here