Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

4 kummitustarinaa
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

 4 kummitustarinaa
 
                    Opettaja Liu ja vampyyri
Eräs opettaja nimeltään Liu, asusteli Kiinassa vaimonsa kanssa. Eräänä iltana vaimo lähti kylälle, ja Liu jäi yksin kotiin. Vaimon palattua veri oli valunut lattialle puroina. Liu löytyi sängystään ilman päätään. Vaimo lähti juoksemaan hulluna kylällä ja huusi, ja joutui tästä syystä vankilaan.
 Pari vuotta myöhemmin löydettiin hauta, joka päätetiin avata. Arkussa oli erittäin karmivan ja elävän näköinen vampyyri, jota åeitti vihreä ja takkuinen karva. Vampyyrin silmät olivat auki. Vampyyri piti tiukassa puristuksessa Liun päätä.
 
                    Kumma kuolema
Eräs sotilas oli lähetetty tappamaan vampyyrejä, ja hän löysikin yhden. Vampyyri ehti purra sotilasta ja pakeni sitten. Sotilas tiesi, ettei pian tekisi jotain, hänestä tulisi se, mitä vihasi. Hän etsi käsiinsä sen vampyyrin, joka häntä oli purrut. Hän lävisti vampyyrin sydämmen vaarnalla ja laittoi valkosipulia vampyyrin suuhun. Lopuksi hän pani arkkuun kukkia. Seuraavana päivänä hän oli kuitenkin kuollut.  Hän palasi kummitelemaan kylään, ja kaikki jotka näkivät hänet kuolivat.
Ihmisten kuolema pelästytti kyläläisiä, joten he etsivät sotilaan haudan, sekä niiden kuolleiden. Sotilas oli kuin olikin vain vampyyri, joka kulki aaveen muodossa(mahdollista tietyille vampyyrilajeille)
joten he seivästivät sotilaan sydämmen, ja laittoivat hänen suuhunsa valkosipulia. Kaikki kuolleetkin olivat samalla tavalla vampyyrejä, joten heidätkin seivästettiin ja "valkosipuloitiin".
 
            Ratkaisematon arvoitus
Tytär oli isoitinsä luona yötä. Mummi pyysi häntä tuomaan lasin vettä vuoteeseen. Valot eivät olleet päällä, ja tytön tultua huoneeseen hän kiljaisi ja pudotti vesilasin niin että se särkyi.
- Mikä hätänä tyttöseni, pelästyitkö?
- Pelästyin! tyttö sanoi ja laittoi valot päälle.
- Näin vain pimeässä pelkät luusi, ja ne hohtivat turkoosina!!!
- Pimeässäkö?
- Niin!
- No, anna sen olla. Nait varmaan vain harhoja.
Tyttö meni takaisin keittiöön, ja nukahti tuolille. Seuraavana iltana mummo tukoosina luurankona tappoi tytön. Poliisit tulivat tutkimaan tapausta, ja näkivät elottoman turkoosin luurangon, ja kuolleen tytön.
Yksi poliiseista meni yläkertaan, ja yksi katolauta halkesi. Sisältä pilkisti käsi. Poliisit vetivät kädestä, ja seiltä tupsahti mummo. Eloton turkoosi luuranko alkoi nauraa, ja kaikki talossa sillä hetkellä olleet kuolivat.
 
            Kuoleman puhelu
Kolme tytärtä jäivät yksin kotiin. Puhelin soi. Puhelimesta kuului mies- ääni, joka sanoi, että jos he eivät heti mene piiloon ja ota puhelinta mukaan sulkematta sitä, he kuolevat. Tytöt menivät peloissaan piiloon puhelin mukanaan. Mies sanoi taas: Nyt olkaa hiljaa, olen matkalla.
Hetken kuluttua kuului kova äänistä ja mielipuolista naurua:
- Voin nähdä ja koskea teitä! Olkaapa ihan hiljaa, niin kuulette minut ilman puhelinta. Puhelin sammui, akku kau loppui, ja tytö kuulivat naurua. Kaapin ovi avautui, mutta ei erottunut kuin outo hahmo. Siinä silmän räpäyksessä kaikki tytöt olivat kuolleet. Kukaan ei koskaan ratkaissut mihin ja miksi he kuolivat. Tai kuka oli murhaaja.
 
Kirjoittanut, janice Wacefild

Enter supporting content here