Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Musta ratsastaja 7
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Mustaratsastaja 7
 
Ulvonta yltyi ja yltyi, ei hetkeäkään kun se jo syöksyisi kimppuuni, mikäli se oli sitä miksi minä sitä luulin. Ei kai se ollu Kevin G sukulaisia? No, en minä susia pelkää. Ei minua huvittanut jäädä siihen vain odottamaan loppuani, joten juoksin pois. Olin taas metsän reunassa, mutta riistanvartia käveleskeli pihalla.
Jos sinne nyt menen, ties mitä hankaluuksia seuraa. Hän on varoittanut tunhansia kertoja, ja nyt hän varoittaa toteuttavansa  uhkauksensa. Joten jos vielä kerran jään kiinni, olen liemessä.(kirjaimellisesti) Ryömin maata pitkin pitkässä nurmikossa, jotta minua ei näkyisi. Riistanvartia vain poukkoili sinne tänne, ja hoiteli joitain asioita, ei hän heti huomaa jos tästä ryömin koululle.
Ihanaa päästä nukkumaan pitkään aikaan, kun se ihmissusi juttu enää niin paljon vaivaa. Näin unta, jossa joku huusi, mitään ei näkynyt... Kaikki oli pimeää, ääni kuulosti enemmän naukumiselta... Heräsin hikisenä, pelkäsin että jollekkin tapahtuu jotain... Minulla on ennenkin ollut tapana nähdä mitä tapahtuu. Vedin peiton päälleni(vaatteet olivat jo valmiiksi päällä) ja lähdi njuoksemaan. En edes tiennyt minne... Herättyäni kunnolla aloin miettiä... Missä sellaisia tapahtuu.... Joo, villi arvaus: Kieletyssä metsässä?! Lähdin kävelemään metsää kohti(jälleen varoen, riistanvartia oli iltatarkastuksillaan...) Hiippailin metsän uumeniin. Muistelin ensinmäistä kertaani kielletysä metsässä. Ja muistelin kuinka useasti oikein siellä olin hyppinyt... Eipä kauaakaan kun löysin maasta makaavan "kissaolennon". Muuten kuin ihminen, mutta vain karvainen ja kissapiirteinen. Se vain makasi siinä koomassa. Hän se kai oli jonka naukaisun kuulin unissani. Kyykistyin tutkimaan häntä. Koomassa mikä koomassa. Pitäisikö herättää, muuten hän ei ehkä herää koskaan! "Sankarivaistoni" alkoivat varoittaa, ja herätin hänet koomasta eräällä loitsulla.  Kissapoika herää ja katselee minua silmillään.
- Kiitos, mutta kuka sinä o-olet? Vaikutat siltä tyypiltä joka minua alunperinkin vahingoitti...poika söpöttää jotain.
- En kyllä ole tehnyt sinulle muuta kuin herättänyt koomasta. Nimeni on Janice, ja olen tuolta koulusta eräs oppilas. Entä kuka sinä olet? vastasin.
- Öööh... Nimeni... Olikos se jollain M kirjaimella alkava? En muista... vastaus vain kuului.
Poika kertoi elelevänsä lännessä olevassa luolassa. Saatoin hänet luolalle saakka.
- Voisinko olla luonasi tämän yön? kysyin.
- Voit, sinähän pelastit henkeni, mutta miksi et halua takaisin kouluun? hän vastasi.
- Noo, on kielettyä hyppiä metsässä, ja riistanvartia poukkoilee nyt ympäriinsä, joten jään muuten heti kiinni...
- Ok.
Vietin yön hänen luonaan. Petinä oli heinistä ja lehdistä kysätty "pesä". Paikka oli luolaksi aika lämmin, en tiennyt mistä se johtui, tosin en nähnyt mitään. Eihän minulla kissansilmiä olekkaan...
Aamulla lähdin hänen huomaamattakaan metsään. Metsän reunassa tarkastelin tarkkaan näkyykö riistanvartiaa. Ei, ei häntä näkynyt. Juoksin koululle, ja katosin äkkiä peiton alle, ennen kuin muut huomaisivat, että olin poissa. He kyllä tietäisivät missä olin... Vaikka ei nukuttanut yritin silti, ainakin esittää.
    Aamulla kaikkien noustua(yllätys yllätys) minä olin hereille kutomassa sohvalla. Kaikki kyselivät miten olin jaksanut nousta, mutta ihmekkös tuo, muutama jo arvelikin, että olin taas metsässä. Kielsin sen, vaikka tiesin etteivät he kertoisi. Aamiaisella taas kyseltiin, kun oli jäänyt oksa hiuksiin.
    Uuh, en jaksa! Ja ihmisusi juttu kesken... Samapa tuo, ratketkoon joskus toiste, ei se siinä ajassa ketään tapa.
 
Janice Wacefild, Luihuinen