Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Yrttikirja
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

 Kirja yrteistä

Alruuna
Alruuna eli mandragora on tehokas vahvistajakasvi.Sen avulla palautetaan muodonmuutoksen kokeneet tai kangistetut takaisin ennalleen.Alruuna on osa useinpia vastamyrkkyjä.Mutta se on myös vaaarallinen.Sillä alruunan parku on kohtalokas sille joka kuulee sen.Alruunoiden kanssa kannattaa aina käyttää korva lappuja,sillä täysikasvuisen alruunan parku tappaa,nuoremman vain pyörryttää.

Pirunnuora
Pirunnuora on vaarallinen taikakasvi, joka tappaa uhrinsa tehokkaasti kiuristamalla.
Pirunnuora vihaa valoa, ja elää pimeissä ja kosteissa paikoissa.

Pollomuhku
Pollomuhku on taikakasvi, joka muistuttaa hieman sientä.
Kun sitä puristaa, siitä irtoaa mätää, jota kutsutaan pollomuhkun mädäksi.
Tämä mätä on laimentamattomana iholle pahaksi, silloin nimittäin ihoon kasvaa paiseita. Laimennettuna pollomuhkun mätä on käytössä monessa liemessä.
Jääruusu on hyvin käytännöllinen kasvi.Sillä pystytään saamaan muisti takaisin ja peruuttamaan monet taiat. Jääruususta voidaan tehdä keittoa, jonka avulla voi olla nukkumatta viikon.Jääruusua voi myös poimia juurineen päivineen ja tehdä siitä jääsuihkun. Jääsuihkussa muistaa kaikki tärkeät asiat. Yleensä jääsuihkussa käydään heti aamulla, koska illalla siitä ei olisi mitään hyötyä.
Syömällä jääruusun lehtiö, voi uskomuksen mukaan saada näkijän lahjat. Jääruusu on yleensä valkoinen, mutta vihaisena se muuttuu vihreän tai keltaisen väriseksi.


Kidusruoho
Kidusruoho näyttää harmaanvihreältä rotanhännältä.
Jos velho syö kourallisen kidusruohoa, hän voi olla veden alla noin tunnin.
Kidusruoho saa syötynä aikaan kidukset.Kiduksien saaminen on hiukan kivuliasta joten kidusruohon sijaan käytetäänkin miuéluummin kuplapääloitsua.


Lumiyrtti
Lumiyrtti kasvaa luonnonvaraisena vain harvoissa paikoissa, sitä tavataan esim.Etelä-Amerikan Andeilla ja muilla vuoristoalueilla. Se menestyy myös hyvin kasvihuoneissa, mutta sille on luotava mahdollisimman mukavat olot. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvihuoneessa on oltava vuoristoilmaa. Tylypahkassa yrttiä säilytetään kasvihuoneessa numero 4, jonka kasvit vaativat erikoiskohtelua.Lumiyrtin varsi on hento ja lehdet ohuita. Sen vuoksi tätä kasvia on kasteltava useasti, mutta vähän kerrallaan. Kukka on valkoinen, mutta muuttuu läpinäkyväksi kun sitä puristetaan. Sen kukkia käytetään mm.unohdusjuomassa (väliaikaisessa) ja ilosuusjuomassa. Varren mehua käytetään jalanparannusuutteeseen ja lehdillä maustetaan teetä. Lehtiä käytetään myös ennustamisessa, nimittäin joskushan ennustetaan teenlehdistä.


Kärpäsloukku
Kärpäsloukku on erittäin helppohoitoinen ja vaaraton (ei takuulla taita hiuskarvaakaan päästäsi), se on itse asiassa koko velhomaailman vaarattomin lihansyöjäkasvi! Se syö kärpäsiä jä muita pikku hyönteisiä. Ne ovat aivan tavallisen vihreitä, muistuttavat erehdyttävästi voikukkaa, paitsi että niillä on oransst, paljon pienemmät kukat. "Nupuissa" voi tarkkasilmäinen nähdä pienet mustat silmät, jotka tarkkailevat mahdollisia saaliita. Kun mahdollinen saalis lähestyy, "nuppu" aukeaa ja hyönteinen on "tuhon oma".


Piikkiliero:
Piikiliero on täydessä mitassaan noin 20 cm korkea, piikikäs (piikit n. 3 cm) tummanvihreä ylöspäinkapeneva (vähän niin kuin etana ilman sarvia, muttei ole päältä limainen) kasvi. Piikkiliero "elää", eli kiemurtelee ruukussaan. Luonnonvaraisenakin piikkilieroja voi kosteahkossa ilmastossa tavata, silloin ne kasvavat aika isoissa (harvoin välein) ryhmissä. Piikkilieron sisällä virtaa eugalyptuksen ja mintun hajuista mahlaa, joka on erinomainen flunssalääke. Piikkilierolla on myös hyvin vaihtelevan väriset, tuoksuvat kukat, jotka kasvavat kasvin varressa, piikien väleissä. Nämä houkuttelevat pieniä eläimiä (pikkulintuja, hiiriä, oravia ym.) piikkilieron luo ja kun eläin on tarpeeksi lähellä pistääkseen kyntensä tai nokkansa yms. kasvin varteen valuttaakseen mahlaa, kiertyy piikiliero uhrinsa ympärille! Ja kun on 3-4 cm piikit ja noin pieni eläin, niin se kyllä tappaa! Puristettuaan saaliinsa kuoliaaksi se sulattaa sen kaikessa rauhassa.


Tupruherne
Tupruherne on läheistä sukua jästien kasvattamalle hajuherneelle.Sillä on heleän vihreä,kiemurteleva ja hento varsi.Vartta kannattaa ehdottomasti tukea tikulla.Kasvi kietoo kärhensä sen ympärille ja jaksaa näin paremmin palkojensa painon.Sen varresta kasvaa monia,paksuja vaaleanpunaisia palkoja.Palkojen sisältä kerätään hohtavan värisiä herneitä.Herneet ovat hyödyllisiä liemiaineksia.Niitä käytetään mm.jalanparannusuutteessa parantamassa hoitovaikutusta.Korkeudeltaan tupruherne on n. 20-30 cm.Se elää avoimilla niityillä.Se viihtyy myös kuivassa maassa.Siihen kasvaa kesäisin monia erivärisiä kukkia.Paikoin jästit käyttävät näitä koristekasveina.


Pallokaktus
Pallokaktus on pallon muotoinen kaktus jossa on eri pituisia piikkejä.
Piikeissä on myrkkyä, nimeltään pyrti jota käytetään liemeissä.
Pallokaktus asustaa mieluiten kuivilla paikoilla ja kuumissa sellaisissa.
Pallokaktuksella ei ole silmiä, eikä nenää sillä on vain iso kuun muotoinen suu.
Pallokaktus repii juurillaan lähellään olevia kasveja ja syö ne. Se puristaa
kasvin pieneksi palloksi ja imaisee sen.
Pallokaktus on siis elävä.
Pallokaktuksen lemppiherkkua
on erityisesti rikkaruohot
(niin kuin jästit niitä kutsuvat).
Pallokaktus juo luonnollisesti vettä.
Joskus pallokaktus erehtyy ja saattaa napata jästin ta ivelhon jalasta kiinni etsiessään syömistä.



Taikapuita on montaa eri lajia. Yleisimmät niistä ovat tällipaju, tulipihkainen ja pölypahka.Tulipihkainen ja pölypahka ovat molemmat jästimuunnoksia. Se tarkoittaa sitä, että ne eivät ole synnynnäisiä taikapuita, vaan ne ovat kehittyneet taikapuiksi sellaisessa ympäristössä jossa on ilmassa paljon taikaa. Taikapuita on kahdenlaisia; jästimuunnoksia ja synnynnäisiä taikapuita, jotka tuolla mainitaankin. Puut alkavat käyttämään niihin säteilevää taikaa suojakeinona taikaa vastaan

Tällipaju
Tällipaju on erittäin väkivaltainen puu. Aina kun joku tulee tällipajun lähelle, se alkaa huitomaan paksuilla ja voimakkailla oksillaan. Pahimmassa tapauksessa luita voi murtua. Tällipaju on loihdittu erittäin taitavalla vahtiloitsulla. Yleensä tällipajuissa on rungossa jonkinlainen kyhmu, painauma tai vastaava. Jähmetysloitsuja on turha rueta yrittämään, sillä puunkuori on niin paksu, ettei taiat sitä ainakaan kovin helposti läpäise.

Tulipihkainen
Tulipihkainen on jästimuunnos-puista kaikkein vaarallisin. Se kehittyy kuusesta ja männystä. Tulipihkainen alkaa keittämään omaa pihkaansa ja sinkoamaan sitä niihin ihmisiin, jotka tulevat liian lähelle. Pihka sinkoutuu yleensä neulasten kärjistä, mutta joskus neulasten koloista.
Jos tulipihkainen on todella vihainen (jos lähellä siis on taikaa) se voi napata ihmisen koloonsa ja keittää tämän kiehuvan kuumassa pihkassa.
Jos siis näin pääsee käymään, ei kannata tehdä mitään, ellei ole todella pätevä velho, sillä jos ei ole pätevä velho ja alkaa tekemään taikoja kun on tulipihkaisen pihkassa, se vain pahentaa asiaa.

Pölypahka
Pölypahka on jästimuunnos-puu ja se kehittyy taianomaisessa ympäristössä koivusta.
Pölypahka venyttää pahkojaan, jotta voisi alkaa mäiskimään niillä ihmisiä. Se voi aiheuttaa aikuisella JÄSTILLÄ luunmurtuman (velhot ovat vaarassa).
Keväisin koivujen siemenien kehittyessä, alkavat pölypahkojen toiset aseet toimimaan.
Pölypahkat sinkoavat siemeniään ihmisiin, ne tähtäävät silmiin, sieraimiin ja suuhun. Tietenkin se käy tosi kipeästi, mutta pahinta siinä on se, että siemenissä on todennäköisesti myrkkyä.


Hukanputki
Aethusa cynapium

Hukanputki on yksivuotinen kasvi. Se on sarjakukallinen ja erittäin myrkyllinen yrttikasvi.
Kasvin tunnistaminen on melko vaikeaa ja sen sekoittaakin hyvin helposti kirveliin ja
persiljaan – lähinnä keväisin.
Hukanputkella on sileät ja uurteiset ruodit, jotka voivat kasvaa runsaan metrin mittaisiksi. Sillä
on tummanvihreähköt lehdet jotka ovat kiiltäviä ja hienoliuskaisia. Lehdet muistuttavat
koiranputken lehtiä. Teriöissä emäsarjan suojuslehdet puuttuvat, mutta pikkusarjain suojus kolmilehtinen,
toispuolisesti alaspäin, mikä antaa lajille erityisen tuntomerkin. Teriöt ovat tavallisesti valkeat,
mutta voivat joskus olla punertavia.
Hukanputkea esiintyy valitettavan vähän. Sitä tavataan viljellyillä alueilla avonaisella maalla.

Kielo
Convallaria majaris

Kielo kuuluu liljakasveihin. Se on hyvin myrkyllinen ja sillä on punertavia marjoja.

Kieloa tavataan lämpimillä lehtorinteillä ja hyvin usein kuivilla kankailla.
Kielon siemenet sisältävät yli 20 glykosiideja jotka vaikuttavat eritoten sydämen toimintaan.
Veteen liuenneen kielon myrkyn seurauksia ovat esim. suun ja vatsan limakalvojen
ärsyyntyminen, pahoinvointi ja sydämen rytmihäiriöt. Parhaimmassa tapauksessa kielon
myrkky aiheuttaa tajuttomuuden ja sydämen pysähdys kuoleman.

Keltakurjenmiekka
Iris pseudacorus

Keltakurjenmiekka on ilmaversoinen, upea, keltakukkainen kasvi. Lehdet muistuttavat
miekan lapoja. Kukka muodostuu kuudesta keltaisesta kehälehdestä, joista kolme
ulompaa ovat paksumpia ja alas kaartuvia kun taas kolme niistä on ohuita ja ylöspäin
kaartuvia.
Keltakurjenmiekka tunnetaan ilmaversoisena vesikasvina, mutta sitä tavataan myös soilla.

Koko kasvi on myrkyllinen. Juurakko sisältää runsaasti iridiini -nimistä glykosidia,
joka aiheuttaa limakalvojen ärsyyntymistä, tajuttomuutta ja sydämen rytmihäiriöitä.


Lehtokuusama
Lonicera xylosteum

Lehtokuusama on pensaskasvi ja sillä on hyvin myrkylliset, punaiset marjat.
Lehtokuusaman marjat sisältävät ksylosteiinia ja sapoteiinejä. Ne voivat aiheuttaa
vakavan myrkytyksen, erityisesti nuorelle henkilölle tai eläimelle. Myrkyn seurauksia
ovat mm. kasvojen punoittaminen, kouristukset ja sydämen rytmihäiriöt. Joissain
tapauksissa myrkytys aiheuttaa myös tajuttomuutta. Myrkky tappaa nuoren ihmisen
helposti.

Musta konnanmarja
Actaea spicata

Musta konnanmarja on monivuotinen kasvi. Se voi kasvaa jopa 70 cm korkeaksi. Sen
lehdet ovat suuria. Konnanmarjalla on valkoisia kukintoja jotka ovat tiheitä latvaterttuja. Kukilla
on neljä verholehteä ja neljä valkeaa terälehteä, jotka putoavat pois aikaisin. Marjat ovat
mustia ja ne voivat kiiltää.
Musta konnanmarja on hyvin myrkyllinen kasvi tuoreena. Yksi marja riittää tappamaan
pienikokoisen koiran tai kanan. Myös tämän kasvin juuri aiheuttaa nautittuna myrkytyksen.
Marjojen ihokosketuksesta aiheutuu kosketuskohdan punoitusta. Marjan maku on kitkerä. Se
aiheuttaa suussa polttavaa tunnetta ja rakkuloita (suussa ja nielussa), lisääntynyttä
syljenerittämistä ja vatsakipuja. Myöhemmin huimausta ja hengenahdistusta. Suuren
annoksen nauttimisesta seuraa kuolema verenkierron pysähtymisen ja hengityshalvauksen
vuoksi.

Myrkkykatko
Conium maculatum

Myrkkykatko on parivuotinen kasvi. Se voi kasvaa n. 2 metrin pituiseksi. Sillä on samantapaiset
kukat kuin koiranputkella, mutta se erottuu varren avulla. Varsi on sileä ja punatäplikäs alapäästä.
Kasvin tunnistaa myös sen imelästä hajusta. Yläpäästä kasvi on uurteinen ja runsaasti haaroittuva.

Tämä laji on melko harvinainen. Sitä löytyy asumusten läheltä, tienvarsilta ja täytemailta.
Myrkkykatkon teriöt ovat valkeat. Emäsarjat ja pikkusarjat ovat suojukselliset. Lehdet ovat
syvän liuskaiset.
Kasvi on hyvin myrkyllinen kaikilta osin. Se sisältää muutamia erilaisia koniini –myrkkyjä. Ne on
jaettu kasvin eri osiin täysin epämääräisesti. Koniini on hyvin voimakas myrkky ja se imeytyy
hyvin helposti ihon läpi lamauttaen tuntohermot. Aikuisen tappava annos on 6-8 g myrkkykatkon
tuoreita lehtiä. Myrkytyksen oireet ilmaantuvat muutamassa minuutissa. Oireita on runsaasti:
polttava tunne suussa, nielun kirvely, jano, kielen halvaantuminen, runsas syljeneritys, pahoinvointi,
näköhäiriöt, hikoilu ja kutina. Näiden oireiden jälkeen alkaa halvaantuminen jaloista lähtien, lisääntyvä
hengenahdistus, sekä ihon sinertäminen. Lopulta kuolema seuraa hengityshalvauksen vuoksi.
Sydämen toiminta sekä tajunta pysyvät lähes aina viimeiseen saakka.

Myrkkykeiso
Cicuta virosa

Myrkkykeiso on hyvin vaarallinen ja tuplaten myrkyllisempi kuin myrkkykatko. Se tuoksuu
hyvältä. tuudeltaan se on useimmiten puolitoista metriä, joskus hieman alle. Sen varsi on
paksu ja sileä. Lehdet tulevat useasta kapeasta, sahalaitaisesta lehdykästä. Sen juurakko
on hyvin paksu ja se on poikkiseinien lokeroihin jakama. Myrkkykeison teriöt ovat
valkeat, pikkusarjat suojukselliset.
Myrkkykeison juurakko onnistuu kokonaisena tappamaan aikuisen. Lapsen tappamiseen
riittää vain pieni osa siitä. Keitettynä juuri ei kovinkaan paljon sanoman mukaan eroa
selleristä. Myrkkykeiso tappaa lähes 60% varmasti. Myrkytysoireet alkavat kehittyä useimmiten
alle 20 minuutissa, joskus ne venyvät kuitenkin jopa tuntiin. Oireet alkavat suun polttavalla
tunteella, syljenerityksen lisääntymisellä, kielen kangistumisella, nielemisvaikeuksilla,
pahoinvoinnilla, sydämen tykyttämisellä ja huimauksella. Sen jälkeen alkavat pahanlaatuiset
kouristukset, joiden aikana erityisesti selkälihakset jännittyvät täysin ja hampaiden kiristeleminen.
Suusta voi tulla verensekaista vaahtoa. Myös ajoittaiset hengitystauot ovat hyvin mahdollisia.
Lopulta hengityselimet ja keskushermosto ovat lamaantuneet ja kuolema aiheutuu
n. puolen vuorokauden sisällä.

Näsiä
Daphne mezereum

Näsiä on n. metrin korkuinen pensas. Sillä on kapeat lehdet, joista se onkin helppo
tunnistaa. Lehdet sijaitsevat oksien päissä. Näsiällä on kirkkaanpunaisia marjoja ja sitä on
vaikea sekoittaa muiden lajien kanssa. Näsiä kukkii aina ennen lehtien ilmestymistä
vaaleahkonpunaisilla kukilla – joskus jopa ennen lumien lähtöjä.
Koko kasvi on hyvin myrkyllinen. Kahdella marjalla onnistuu aiheuttamaan myrkytyksen,
kymmenellä tai useammalla kuoleman. Marjat ovat kuitenkin niin pahan makuisia, että ne
useimmiten tulee syljettyä pois heti maistelun yhteydessä, eikä tappavaa annosta syö ihan
vahingossa. Myrkky aiheuttaa polttavaa tunnetta suussa, sekä nielemisvaikeuksia ja
käheyttä. Sitten tulee vakavanlaatuisia vatsakipuja, hikoilua, kalpeutta ja pulssin kiihtymistä.
Nuorella ihmisillä pyörryttävää oloa ja vakavia kouristuksia. Myrkky voi aiheuttaa kuoleman
sydämen pysäyttämällä tai hengityshalvauksella. Kasvin mehu aiheuttaa iholle päästyään
kipeitä rakkuloita tai jopa kuolion.

Punakoiso
Solanum dulcamara

Punakoiso on kaunis köynnös. Kooltaan se on 1-3 metrinen. Sen marjat ovat aluksi
vihreitä ja myöhemmin kiiltävän punaisia. Punakoisolla on violetinsiniset kukinnot.

Koko kasvi ja erityisesti marjat sisältävät solaniiniä. Kymmenen marjaa riittää tappamaan
nuoren ihmisen. Myrkytysoireet alkavat muutamassa tunnissa. Aluksi tulee suuhun karhea
tunne, sitten vatsakipuja, kouristuksia, päänsärkyä ja hengenahdistuksia. Hengenahdistukset
voivat johtaa hengenhalvaukseen ja sitä kautta kuolemaan.

Sudenmarja
Paris quadrifolia

Sudenmarja on hyvin myrkyllinen liljakasvi. Sillä on neljä lehteä, joiden keskellä
kukka. Sillä on musta marja. Sudenmarjan marjan sekoittaa helposti mustikkaan.

Sudenmarja ei ole yhtä myrkyllinen kuin kielo. Vasta hieman yli 20 marjaa aiheuttaa
vakavan myrkytyksen. Myrkytysoireet ovat limakalvojen ärtyneisyyttä, pahoinvointia ja
sydämen rytmihäiriöitä. Riittävä annos aiheuttaa tajuttomuuden ja hyvin suuri sydämen
lamaantumisen.

Ukonhattu
Aconitum

Ukonhatun kukat muistuttavat kypärää, josta se on ehkäpä nimensä saanutkin. Väriltään
kukat ovat useimmiten violetteja. Ukonhatun verso on tuuhea ja korkea ja lehdet liuskaiset.

Kaikki ukonhatun osat ovat erittäin myrkyllisiä. Ne sisältävät mm. arsenikkia, josta
johtuen ukonhattu tunnetaan myös kasviarsenikkina. Ukonhatun myrkky lamauttaa verenkierron muutamassa minuutissa täysin ja viimeistään 15 minuutin kuluttua uhri
on kuollut. Tätä käytettiin hyödyksi mm. muinaisessa Roomassa, jossa ukonhattua kuivattiin
ja ripoteltiin ruokaan mausteeksi. Sitten ruoka tarjottiin vihamiehelle sovinnon merkeissä.
Siitä johtuen ukonhatun viljely kiellettiin vuonna 117 keisari Trajanuksen määräyksestä.
Nykyään tuollaista määräystä ei tietenkään ole.
Ukonhattuja on useita erilaisia ja se on hyvin yleinen kasvi puutarhoissa.


Kirjoittanut: Katie Anderson,Luihuinen