Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Musta ratsastaja 6
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Mustaratsastaja 6
 
En tiennyt mikä se oli, se vain oli karvainen. Kyseinen olento makasi. Aloin tuntea jotain märkää...Ja, hyi, jotain kovaa, jossa oli sitä märkää. Tutkiessani hieman enemmän, huomasin että kyseinen oleto oli eloton. Pelko katosi oitis. Ryhdyin nukkumaan. Parin tunnin kuluttua heräsin, ja sumu oli kaikoontunut. Katsoin sitä "karvakasaa", ja se oli ihmissusi. Jolla puuttui kyljestä suuri pala, ja luut näkyivät(se kova, ja märkä oli verta) NYT minua vasta pelottaa! Mikä vahingoittaa ihmissutta noin?! Yritin nousta kuopassa, mutta seinämä oli liian korkea. Sen siaan mielenkiintoni heräsi. Otin repustani taikaolentokirjani, ja katsoin, mikä voisi vahingoittaa ihmissutta. Kirjastani ei löytynyt mitään. Kuului pelottavaa murinaa. Yritin taas kiivetä ylös. Sain vasemmalle jalalleni tuokse kiven noin metrin korkeudessa, ja oikena jalkani sain pieneen koloon seinämässä. Käsilläni pidin juurista kiinni. Pääsin sen verran ylös, että sain kuopan reunoista kiinni, mutta en päässyt ihan ylös asti. Pieni ponnistus vielä...Noin, olin ylhäällä! Kävelin eteenpäin. Siellähän koulu jo näkyi! Kun pääsin metsän reunaan, hups, riistanvartia!
>>Taasko sinä Janice?<<hän kysyi
>>Ööö, joo...Käväisin metsässä<<vastasin.
>>Noniin, mennämpä takaisin linnaan!<<hän patisti minua kohti koulua. Onneksi riistanvartia on mukava tyyppi! Mutta pohdin vielä sitä outoa ihmisuden raatoa metsässä. En kuitenkaan kertonut siitä kenelekkään. Ilalla tutkin kirjoja, jotka olin saanut vanhalta isoäidiltäni. Hän oli niitä noitia, jotka ovat varmaan jo 1000v. Kirjassa oli vain yksi valaiseva kohta: Ihmisuden voi tappaa toinen ihmisusi. Kukahan sen teki? Kevin G? Mahdollisesti. Pitää ottaa selvää.
Laitoin kirjan yöpöydälle ja koitin nukahtaa. Aamulla menin Suureen saliin, jos kavereiden kanssa juttelu auttaisi. Siellä sattui olemaan eräs aavepoika, Troy. Amy oli kertonut, että hän oli yksinäinen, niin kuin minä. Menin juttelemaan:(nämä seuraavat tekstit ovat lainaus oikeasta keskustelusta)
- Moi, ööö, jos....
-niin, jos....sä, mä.....me?
-niin?
Änkytin siinä jotain kunnes onnistuin kertomaan:
-*vedän henkeä* Amy kertoi, että olet yksinäinen, ja niin minäkin, niin, jos me ööö, seukattais?
Sain myöbtävän vastauksen. En pitänyt Trousta vain siksi, että hän oli yksin, vaan siitä, että todella pidin hänestä. Hymyilemme toisillemme todella usein. Pari tuttavaa ihmetteli moista ilmeilyä.
    Tunnilla tutkailin vielä muutamaa kirjaa, jotka käsittelivät ihmissusia. En vain löytänyt muuta kuin sen saman:
Ihmissuden voi tappaa toinen ihmissusi. Nämä kirjat olivat isoäitini vanhojen tarujen kirjoja. Koppasin pari kirjaa ja tungin ne reppuuni, jonne laitoin myös köyden, puukon ja vyölleni taikasauvan. Muut tytöt vähän ihmetelivät pakkauksiani. Pimeyden saavuttua lähdin hiippailemaan käytävillä. Vähältä piti, ettei Voro olisi huomannut minua. Pihalle päästyäni vilkaisin vielä riistanvartian mökkiä. Tiesin että hänellä oli töitä eritoteen näin iltaisin, hämärällä, kun kaiken laisia eläimiä liikuskeli. Katselin vielä hetken, mutta kun olin varma, ettei hän tullut, juoksin metsään. Mökin valot näkyivät vielä, ja kuulin puhetta. Riistis(lyhenne, oma kesimä riistanvartiasta) oli jonkun muun kanssa lähdössä pienelle tarkastus reteklle. Juksin syvemmälle metsään, ja koitin löytää sitä monttua, johon olin tipunut. Kuulin vain ihmissuden ulvontaa. Taas oli täysikuu. sumu alkoi jo nusta. Taisi olla lähenen paikka. Vettä ainakin oli lähellä. Kuulin juoksua, ei se kuitenkaan ollut mustanratsastajan hevonen, sen kuuli jo kaukaa. Jokin...Sitten kuului voimakasta ulvontaa. Se oli lähellä. Liian lähellä....
 
Janice Wacefild, Luihuinen

Enter supporting content here