Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Hetki lyö, Ashley

Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Oli kylmä yö. Kävelin yksin, vailla seuraa, pitkin hiekkatietä. Oli aivan pimeää, mutta puiden
tummat hahmot erottuivat silti pimeydestä. Niiden kankeat oksat kurottelivat minua kohti. Tai siltä
se ainakin tuntui. Muita ääniä ei kuulunut, paitsi hengitykseni, ja soran vaimea raksahtelu jalkojeni
alla.
Silloin pilvet lipuivat pois kuun tieltä. Kuu oli täysi. Pyöreä, ja loistava. Voi miten toivoinkaan
olevani kotona, ja katselevani tuota kuuta verhojen lomasta.
Ilmassa kajahti huuto. Se oli kova, ja muuttui pikkuhiljaa ulvonnaksi. Kiihdytin askeleitani. Kävelin
ensin vähän nopeammin, ja lopulta juoksin. Käännyin kulmassa, ja irtonainen sora liukui altani.
Mätkähdin kipeästi kyljelleni maahan.
Ulvonta kuului taas, ja tällä kertaa edestäpäin, ja paljon lähempää. Kompuroin ylös, ja lähdin
vastakkaiseen suuntaan. Juoksin minkä kintuistani pääsin, mutta ulvonta kuului aina vain lähempää.
Kompastuin keppiin, ja lensin eteenpäin. Maistoin veren suussani. Polveani särki. Kömmin ylös,
ja jatkoin matkaa. Nyt kuulin jo askeleita.
"Voieivoiei!" ajattelin. Edessä oli talo. Vain pari metriä enää! Vain
ihan pikkuisen. Tunsin että jokin oli ylläni. Se laskeutuisi pian päälleni, ja minusta tulisi ihmissusi.
Tai ehkä se tappaisi minut. Tunsin olkapäilläni jotain. Pakokauhu valtasi minut. Kiljaisin, ja kaaduin maahan.
"Nyt se on loppu!" ajattelin.
Niin se tosiaan oli,  susi ei purrut, mutta raateli minut julmasti.
 
Ashley Anena, korpinkynsi

Enter supporting content here