Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Aurinkokunta
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Aurinkokunta

Aurinkokunta muodostuu Auringosta, ja sitä kiertävistä planeetoista,
kuista, asteroideista, meteoriiteistä ja komeetoista. Aurinkokunnan
planeetat järjestyksessä auringosta poispäin: Merkurius, Venus, Maa eli
Tellus ja Mars ovat pieniä sisäplaneettoja. Marsin jälkeen on
asteroideista koostuva asteroidivyöhyke. Sen jälkeen tulevat suuret
ulkoplaneetat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Aikaisemmin
planeettoihin luettu Pluto kuuluu nyt kääpiöplaneettoihin. Aurinkokuntamme
ikä on noin 4,6 miljardia vuotta vanha. Myös muilla tähdillä on havaittu
eksoplaneettojen, eli aurinkokuntamme ulkopuolelta löydettyjen
planeettojen muodostamia aurinkokuntia.

Aurinkokunta syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten tähtienvälisestä
aineesta, kaasusta ja pölystä tiivistymällä. Painovoiman vaikutuksesta
tähtienvälinen aine alkoi hiljalleen kasaantua ja pyöriä keskipisteensä
ympäri kuumentuen samalla. Kuumeneminen johtui kaasun putoamisliiikeen,
pyörimisen ja pyörteisyyden aiheuttamasta kitkasta. Pilvi ylitti
kriittisen massan, jolloin pyörimisen keskihakuvoima ja kaasun lämpöliike
eivät pysäyttäneet kutistumista.
Pyörimisen aiheuttaman keskipakoisvoiman johdosta varhainen Aurinkokunta
litistyi protoplanetaariseksi kiekoksi. Pyörimisakselin suunnassa alkujaan
pallomainen pilvi vajosi nopeasti kasaan, mutta pyörimisen aiheuttama
keskipakovoima jarrutti kutistumista päiväntasaajan suunnassa. Suurin osa
alkuperäisen kaasupilvenmateriasta tiivistyi keskelle. Pilven keskusta
kuumeni voimakkaasti kaasuosasten putoamisliikkeen aiheuttamasta kitkasta
ja kriittisen lämpötilan ja tiheyden ylittyessä siellä käynnistyi
ydinreaktio, jolloin syntyi Aurinko. Auringon toiminnasta syntynyt
aurinkotuuli puhalsi pois pölyä ja kaasua varsinkin napojen suunnassa.
Aurinkoa ympäröivään kiekkoon putosi edelleen kaasua. Kaasukiekko oli
lähellä syntynyttä aurinkoa kuumempi kuin kauempana, missä myös vesi ja
hyvin kaukana jopa metaani esiintyi kiinteänä.
Pölykiekossa hiukkaset sitoutuivat yhä kookkaammiksi kappaleiksi, joista
suurimmat saavuttivat lopulta planeettojen mittasuhteet. Kasautuminen oli
mahdollista silloin, jos kappaleet eivät törmänneet suurella nopeudella
toistensa suhteen. Suurilla nopeuksilla tapahtuvat törmäykset puolestaan
pilkkoivat kappaleita ja synnyttivät pölyä, jota muun muassa törmäsi
suurempiin kappaleisiin. Syntyi noin 1-10 km kokoisia planetesimaaleja,
jotka kasvoivat ajan kuluessa yhä suuremmiksi. Laskujen mukaan noin
miljoonassa vuodessa syntyi yli 100 kilometrin läpimittaisia kappaleita,
jotka kasvoivat noin 60 oligarkiksi, suureksi planeetaksi, joiden välissä
kiersi Aurinkoa pienempiä kappaleita. Aurinkokunnan synnyn loppuvaiheessa
oligarkkeja törmäili toisiinsa. Kaukana toisistaan olevien oligarkkien
radat muuttuivat pitkän ajan kuluessa kohti törmäyksiä, koska hyvinkin
etäällä toisistaan olevat planeetat saattoivat häiritä toistensa ratoja.
Osa oligarkeista sinkoutui kauas Auringosta keksinäisissä lähiohituksissa:
pienempi ohittaja sai ohitettavan kappaleen vetovoimasta vauhtia.
Aurinkoa lähimmät planeetat eivät kyenneet pitämään juurikaan kaasua
ympärillään, sillä lämpötila oli siihen liian korkea. Kauempana
kylmemmällä alueella muodostuneet jättiläisplaneetat Jupiter, Saturnus,
Uranus ja Neptunus sen sijaan jäivät kaasukehän peittoon, joka kasvoi ajan
myötä niin paksuksi, että alimmat kerrostumat nesteytyivät. Kaukana
Auringosta myös jäästä saattoi syntyä kappaleita, kuten monet
kaasuplaneettojen kuut, komeetat ja Kuiperin vyöhykkeen kappaleet.
Nykyteorioiden mukaan, syntyneet planeetat vaeltelivat jonkin verran
alkuaurinkoa ympäröineessä kaasu- pöly- ja planetesimaalikiekossa. Tämä
johtui kaasun ja pölyn vetovoimasta. Esimerkiksi suuri planeetta aiheutti
kaasukiekkoon spiraalihaaroja, jotka yhdessä planeettojen vuorovesivoimien
kanssa aiheuttivat hienoisia radan muutoksia. Jättiläisplaneettojen radat
muuttuivat, kun niiden läheltä kulki tuhansia planetesimaaleja. Lisäksi
aurinkokunnan alkuvaiheissa suurten, suhteellisen lähellä toisiaan olevien
planeettojen keskinäiset vetovoimat aiheuttivat pitkällä aikavälillä
ratojen muutoksia.
Syntyteoriaan sopii joukko havaintoja: planeetat kiertävät Aurinkoa
yhdessä tasossa ja kaikki samaan suuntaan; myös useimmat kuut kiertävät
emokappaleitaan samaan suuntaan; samoin Auringon ja lähes kaikkien
planeettojen ja kuiden pyörimissuunta on sama; Asteroidien löyhä rakenne
saattaa viitata kasautumiseen monesta kappaleesta; Kuun kraateroituminen
ja merien synty taas kertoo suurista törmäyksistä kasautumisen
loppuvaiheessa; Myös itse Kuun arvellaan syntyneen Marsin kokoisen
protoplaneetan törmättyä alku-Maahan; Tietokonelaskelmat tukevat tätä
väitettä: niiden mukaan Kuun synty olisi verraten epätodennäköinen
tapahtuma.
Useiden tähtien ympärillä on havaittu kiekkomaisia pölyrenkaita, joissa
spiraali- ja rengaskuviot viittavat planeettojen painovoiman aiheuttamiin
häiriöihin. Pölykiekkotähtiä ovat esimerkiksi Vega, Beta Pictoris ja
Orionin suuren kaasusumun syntymäisillään olevat tähdet.
Aurinkokunnan ulkopuolelta on löydetty myös lukuisia planeettoja, mikä
kertoo Aurinkokunnan kaltaisen kehityksen olevan yleinen. Useimmat
löydetyt eksoplaneettajärjestelmät ovat kuitenkin kovin erilaisia
verrattuna omaan Aurinkokuntaamme, mikä on saanut tutkijat pohtimaan,
syntyvätkö kaikki planeettakunnat samalla tavalla. Eksoplaneetat on
löydetty tutkimalla emotähden säteilyä tarkoilla mittareilla, jotka
havaitsevat tähden liikkeitä Dopplerin ilmiön avulla: massiivinen
planeetta pystyy heiluttamaan ratajaksonsa tahdissa keskustähteään.
Dopplerin ilmiössä säteilyn aallonpituus muuttuu, kun kappale liikkuu
havaitsijan suhteen. Joitain planeettoja on havaittu siten, että niiden
kulkiessa keskustähtensä kiekon yli tähden valo himmenee hiukan
säännöllisin väliajoin.

Jennifer Johnson Lähde: Wikipedia



Enter supporting content here