Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Musta ratsastaja osa III
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Musta ratsastaja 3
 
 
Olin nyt löytänyt itselleni sopivan ystävän. Hänen nimensä on Oliver Snitsh. Olin alkanut uhmata mustaa ratsastajaa entistä enemmän. Viimeisimmän viikon aikana en ole muuta tehnytkään. Nyt alkaisi suuret läksyannokset huökyä oppilaiden päälle. Rohkelikko- Luihuinen huispausottelu oli edessä, olin hieman ihastunut Oliveriin ja hölmöilin silti metsässä. Jouduin nyt myös käymään ylimääräisillä tunneila, koska en numerologiassa. Oli maanantai eli todella pitkä päivä. Viimeisen tunnin loputtua Oliver pyysi minua Myrtin vessaan. Hänellä oli kuulemma tärkeää asiaa.
- Janice, tämä on vähän noloa. Olemme tapailleet vasta viikon, mutta... Oliver oli jo aloitanut. Saatoin jo arvata mitä sieltä tulisi.
- ...Mutta tahtoisitko...Höhöm... Alkaa seurustella kanssani. Minä nääs pidän sinusta, Oliver jatkoi.
Viimeinkin! Olin odotanut tätä pitkään! Ja hän oli ollut niin rohkea tullessaan sanomaan tuon kaiken minulle!
- Minäkin pidän sinusta. Tottakai voin alkaa, minä jatkoin. Tuon rakkaudentunnustuksen jälkeen lähdin harjoitelemaan huispausta. Treenien jälkeen menin metsään. En kävellyt kuin viisikymentä jalkaa kun ratsastaja jo hyökäsi miekka pystyssä kimppuuni. Hänenvierellään käveli ruumis! Ruumis avasi suunsa ja puhui:
- Mustan ratsastajan uhmaamisesta sinua rangaistaan vuoden epäonnella! Ja saat kiellon metsään, tai kuolet. Ruumiin lopetettua säntäsin ulos metsästä. Sänkyyn mentyäni aloin miettiä ruumista joka puhui. Rangaistus kuitenkin pelotti vielä enemmän. Aamulla tein pikaisesti mutta kunnolla läksyni, ryntäsin harjoituksiin ja koetin pysyä hereillä. Treenit menivät ihan hyvin. Aamiaiselle sännätessäni kaaduin portaissa todella pahasti. Epäonni, kunk se mua vainokaan. Minulla meni taju. Heräsin sairaalasiivessä käsi siteissä! Voi ei! Huisausottelu on jo ylihuomenna! Kello oli jo kahdekasan. Olin ollut aika pitkään tajuton.
- Sinä pysyt täällä huomis aamuun asti. Sitten voit mennä takaisin tavaliseen päiväjärjestykseesi. Pidät kättäsi siteissä yhden päivän, mutta huispausta en sinulle suosittele, kertoi hoitaja herättyäni. Jatkoin jälleen nukkumista. Kuulin taas sitä naurua ja kirkunaa, mutta vain kovempaa. Aamulla herättyäni yritin kantaa kirjojani kirjastoon yhdellä kädellä kunnes Oliver tuli apuun. Kun sain kirjat paikoilleen, Oliver suuteli minua.
Hih! Aamiainen oli sinäänsä vaikeaa, koska en voinut pitää haarukkaa vasemmassa kädessäni. Tunilla olo sujui ihan hyvin. Harjoitukset täytyi kuitenkin jättää väliin. Muut joukkueessa olivat saada hepulin:
- Se ei voi olla mahdollista!
- Et voi!
- Saitko edes mitään mikä nopeutaisi parantumista?!
Päivä sujui muuten leppoisasti. Vaikkakin meinasin lentää taas nurin mutta Oliver sai minut kiini ennen maahan pääsyä. Menin jälleen aikakisin nukkumaan. Näin jälleen sen saman unen. Naurua, kirkunaa eikä se loppunut herätessänikään. Käsi tuntui jo vähän paremmalta. Suuressa salissa kuulin miten luihuset leuhkivat luovutusvoitosta. Hermostun ja otin siteen pois ja meinin sanomaan heille suorat sanat:
- Leuhkikaa vain mutta minä osallistun matsiin!
Kättä särki yhä mutta aijoin pelata! Sattuisi vaikka kuinka! Nyt olisi aika mennä pukuhuoneeseen. Tulen punaisissa kaavuissa olevat Rohkelikot kävelivät areenalle ja niin tekivät myrkyn vihreissä puvuissaan Luihuisetkin. Pillin vislaus kiiri korviini. Peli alkoi. Kaikki ponkaisivat luudillaan ilmaan. Yritin kaikin voimin saada kaatoa hallintaani. Viimein sen saatuani sen sain aikaan maalin. Rohkelikot hurrasivat ja Luihuiset buuasivat. Viiden minuutin kuluttua  rohkelikko johti 50-40. Peli oli sujunut aika hyvin, ei vielä mitään epäonnista. Juuri sillä hetkellä ryhmy osui minua pahasti takaraivoon. Olin 50 jalan korkeudessa kun menetin tajuni. Tipahdin maahan, tunsin sen, muuta en tiennyt. Kuulin huolestuneita ääniä ympärilläni, valitusta, huutoa hurrausta ja buuausta. Heräsin parin tunnin jälkeen ja kaikki joukueesta olivat ympärilläni.
- Mitä kävi? Voitimmeko me? kysyin.
- Me voitimme siitä etä olimme 10 pistettä edellä sinun pudotessasi peli oli ohi, vastasivat muut.
Jatkoin nukkumista ja mietin sitä epäonnea joka minua vainosi. Aloin taas kuulla naurua ja kirkunaa.
 
Janice Wacefild, Rohkelikko. Neljäs osa ilmestyy kahden päivän sisällä.
 

Enter supporting content here