Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Aurinko
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

Aurinko on tavallinen pääsarjan tähti Linnunradan reilusti yli 100 miljardin
muun tähden joukossa ja sen spektriluokka on G2.

Aurinko on aurinkokunnan suurin taivaankappale sisältäen yli 99,8% aurinkokunnan
kokonaismassasta (Jupiter sisältää seuraavaksi eniten).

Aurinko, ja sen mukana koko Aurinkokunta, liikkuu nopeudella 2240 km/h kohti
Vegaa, Lyyran tähtikuvion päätähteä.
Auringon synty ja kehitys

Noin 4,5 miljardia vuotta sitten eräs Linnuradan reunamilla sijaitseva
massiivinen tähti räjähti supernovana ja tähden osat levisivät kaikkialle
ympäröivään avaruuteen. Ylikuumentuneet pii, rauta ja muut alkuaineet törmäsivät
tähtienväliseen kaasupilveen ja aiheuttivat sen romahtamisen. Painovoima pudotti
pölyn ja kaasun pilven keskustaan, mikä johti lopulta ydinreaktioon, josta
Aurinko sai alkunsa. Aurinkoa ympäröinyt tähtijoukko, johon Aurinko itsekin
kuului, on hajonnut jo aikoja sitten.

Aurinko tulee loistamaan vielä toiset 4,5 miljardia vuotta yhtä vakaasti kuin
tähänkin saakka. Tänä aikana Auringon keskustassa vety muuttuu heliumiksi, joka
säteilee energiana. Kun vety sitten joskus loppuu, Auringon keskusta alkaa
tiivistyä ja ulko-osat laajeta voimakkaasti, jolloin siitä tulee punainen
jättiläinen.

Myöhemmin harvat ulko-osat leviävät ympäröivään avaruuteen kuuman keskustan
säteilypaineen puhaltamana - Auringosta tulee planetaarinen sumu. Jäljelle
jäänyttä kuumaa keskustaa nimitetään valkeaksi kääpiöksi.

Valkeana kääpiönä Aurinko ei vietä kuin muutamia kymmeniä tuhansia vuosia
kuluttaen samalla loputkin polttoaineensa. Kun sillä ei ole enää energialähteitä
jäljellä, se jäähtyy hiljalleen punaisen ja ruskean sävyjen kautta mustaksi
kääpiöksi eli Auringosta on viimein tullut sammunut tähti.
Auringon rakenne

Auringon massasta noin 75% koostuu vedystä ja 25% heliumista (atomimäärinä 92,1%
vetyä ja 7,8% heliumia); kaikkia muita aineita ("metalleja") on ainoastaan 0,1%.

Auringon uloimmat kerrokset pyörivät differentiaalirotaatiolla: ekvaattorin
tasolla yhteen pinnan kierrokseen Auringon ympäri kuluu 25,4 päivää, lähellä
napoja puolestaan kierrokseen kuluu 36 päivää. Tämä ilmiö johtuu siitä, että
Auringolla ei ole kiinteää pintaa kuten esimerkiksi Maalla. Vastaava ilmiö on
havaittavissa myös kaasuplaneetoilla.

Differentiaalinen kiertonopeus esiintyy melko varmasti myös sisempänä
Auringossa, mutta ydin pyörii kuten kiinteä kappale. Ytimen lämpötila on 15
miljoonaa astetta kelviniä ja paine 250 miljardia atmosfääriä. Ytimen kaasut
ovat puristuneena 150 kertaiseen veden tiheyteen.

Noin 300 - 500 km paksuinen kerros, jossa Auringon aine muuttuu läpinäkyväksi,
on fotosfääri (Auringon pinta) ja sen lämpötila on noin 5800 K. Auringonpilkut
ovat "viileitä" alueita, ainoastaan 3800 K (ne näyttävät tummilta juuri
alhaisemman lämpötilansa vuoksi, kun vertailukohtana käytetään ympäröiviä
alueita). Auringonpilkut voivat olla erittäin laaja-alaisia, halkaisijaltaan
jopa 50 000 km eli noin 4-5 Maapallon halkaisijan verran. Yleensä niiden koko
jää kuitenkin noin 10000 kilometriin. Auringonpilkut aiheutuvat aineen
vuorovaikutuksesta magneettikentän kanssa. Aluetta fotosfäärin yläpuolella
nimitetään kromosfääriksi ja sen paksuus on noin 2000 km.
Pimennys

Korkealla kromosfäärin yläpuolelle ulottuvaa aluetta kutsutaan koronaksi ja se
ulottuu jopa miljoonien kilometrien etäisyydelle avaruuteen, mutta se on
nähtävissä ainoastaan Auringonpimennysten aikaan. Koronan lämpötila on yli 1 000
000 K.

Auringon magneettikenttä (magnetosfääri) on erittäin voimakas (maan mittapuun
mukaan) ja erittäin monimutkainen. Auringon magnetosfääri (tunnetaan myös
nimellä heliosfääri) ulottuu aina kauas Pluton taakse.
Aurinkotuuli

Valon ja lämmön lisäksi Aurinko säteilee myös matalatiheyksistä varattujen
alpha-partikkeleiden virtaa (enimmäkseen elektroneja ja protoneja), joka
tunnetaan nimellä aurinkotuuli. Alpha -partikkelit koostuvat helium -atomien
ytimistä, joissa on kaksi protonia ja kaksi neutronia.

Aurinkotuuli etenee Aurinkokunnan läpi nopeudella 450 km/s. Aurinkotuuli ja
Auringon sfäärien sinkoamat korkeaenergiset hiukkaset aiheuttavat revontulet ja
saavat maapallolla aikaan mm. jännitteen hyppäyksiä voimalinjoissa ja häiriöitä
radioliikenteessä.

Aurinkotuulen muita vaikutuksia ovat mm. komeettojen hännät ja se aiheuttaa myös
mitattavia muutoksia avaruusaluksen rataan.

Kuuman massapurkauksen plasmapulssi ohitti Voyagerit 100 päivän kuluttua ja 300
päivän kuluttua plasmapulssi kohtasi magneettisen rajapinnan ja aiheutti
radiosignaalin. Koronan massapurkauksen plasmapulssi eteni siis 400 päivän ajan,
jonka jälkeen se kohtasi heliopaussin. Radiopurskeen ansiosta tiedetään, että
heliopaussi on neljä kertaa kauempana Auringosta kuin Pluto. Sinne saakka
Auringon vaikutus siis ulottuu.
Sykkyräiselle magneettikentälle selitys

Auringon magneettiset voimaviivat ulottuvat ympäröivään avaruuteen aurinkokunnan
alueella spiraalimaisesti kiertyen. Näin tapahtuu kuitenkin ainoastaan 30
leveyspiirien välisellä alueella. Tällä samalla alueella on mittausten mukaan
havaittavissa Alfven aaltoilua.

Pilvet ovat tärkeä tekijä Maan lämmönsäätelyssä, koska ne heijastavat osan
Auringon lämpösäteilystä takaisin avaruuteen. Silloin kun pilvisyys on vähäistä,
Auringon säteily pääsee esteettä maahan saakka ja erityisesti alailmakehä
lämpenee.

Koko viime vuosisadan aikana maapallon ilmasto lämpeni 0.8°C. On
huomionarvoista, että myös Auringon säteily on lisääntynyt lähes yhtäjaksoisesti
koko 1900-luvun ajan, ainoastaan vuosisadan puolivälissä säteilyn määrä hieman
taantui. Ilmaston voimakkain lämpeneminen tapahtui 1980- ja 1990-luvuilla. Myös
Auringon magneettikentän voimakkuuden kaksinkertaistumisesta 40% tapahtui viime
vuosisadan loppupuolella.

Auringossa ei ollut 1600-luvun loppupuolella juuri lainkaan pilkkuja (ns.
Maunderin minimi). Tuohon aikaan ajoittuu myös "pikkujääkausi", jolloin
pohjoisen lauhkean vyöhykkeen ilmasto viileni 1-2°C. Kesät olivat viileitä ja
talvet ankaria, mm. Lontoon Thames-joki jäätyi useina talvina peräkkäin, mikä on
erittäin harvinaista.

Aurinko numeroina
halkaisija 1 390 000 km
massa 1,989e30 kg
keskitiheys 1409 kg/m3
pyörähdysaika ekvaattorilla 25,4 vrk
pyörähdysaika navoilla 36 vrk
pinnan lämpötila 5800 K
sisuksen lämpötila 15 600 000 K
ratanopeus 19,7 km/s
akselin kaltevuus 7 °
planeettojen lukumäärä 9 kpl
keskietäisyys maasta 149 600 000 km (= 1AU)

Annie Funur, puuskupuh

Enter supporting content here