Make your own free website on Tripod.com

Kirjasto

Keijujen maailma
Lainauspöytä | Early One Morning | Loitsut | Liemikirjat | Yrtti -ja kasvitieto | Ennustus | Muodonmuutokset | Numerologiaa ja riimuja | Taikuuden historia | Huispaus | Pimeuden voimilta suojautuminen | Taikaolennot | Jästitieto/Astrologia | Tarinat, myytit ja muut | Säännöt ja kirjan julkaisu

 Keijujen maailma

 

 

 ”Joo joo. En ole enää pikkuvauva, äiti. Osaan pakata kyllä itsekin." Melissa niminen tyttö jankutti äidilleen. Melissa oli laiha ja pitkä, kuten äitinsäkin. Melissa oli 13 vuotta vanha. Hänellä oli tummanruskeat hiukset jotka ulottui hieman yli olkapäiden, ja vähän vaaleammat silmät kuin hiukset. Melissa kävi aivan tavallista tyttökoulua. Hänen vanhemmat olivat eronneet kun Melissa oli ollut viiden vanha. Melissa asui äitinsä kanssa New Yorkissa. Hän kävi aina joka toinen viikonloppu isänsä luona, Miamissa.                                                                                                                                         

    Melissalla oli juuri alkanut kesäloma. Hän pakkasi tavaroitaan, koska oli lähdössä kuukaudeksi isänsä luo. Hän oli aivan innoissan, sillä hän pääsisi näkemään isän lisäksi vanhoja kavereitaan joihin oli isän luona tutustunut. Äiti huusi Melissalle keittiöstä ”Muista ladata kännykkä ennen lähtöä, niin voit soittaa kun pääset perille!” Melissan äidillä oli lyhyt polkkatukka, ja hän oli 34 vuotta vanha. Melissa ajatteli että miten äiti jaksaa aina paasata kaikesta.                                               

    Melissa ei saanut yöllä unta sillä hän mietti jatkuvasti että mitä hänen kavereilleen Miamissa kuuluu, ja oliko sinne muuttanut uusi tyttö tai poika jonka takia Melissan kaverit eivät olisi Melissan kanssa. Seuraavana aamuna Melissa oli rättiväsynyt. Hän ei ollut nukkunut kuin pari tuntia yhteensä.                                                                                                                                             

    Koko bussimatka menikin sitten nukkuessa. Kun hän saapui Miamiin, isä oli häntä vastassa pysäkillä. Isä halasi Melissaa ja kysyi ” Miten matka meni?” Melissa vastasi” Nukkuen.” Melissan isä oli hoikka ja pitkä niin kuin muutkin perheen jäsenet, ja hänellä oli samanvärinen tukka kuin Melissalla.

    Isä oli tullut hakemaan Melissa uuden ystävänsä kanssa, joka istui isän vanhassa Mersussa. ”Kuka tuo tyttö on tuolla sinun autossa?” Melissa kysyi isältä. ”Ai, Elenako?” Isä vastasi. ”Hän on uusi ystäväni. Olen varma että tulette toimeen keskenänne.” Elenalla oli vaaleat hiukset jotka ulottui vyötärölle, ja hänen silmät olivat syvän siniset. Hänkin oli laiha. Juuri niin kuin isän vastakohta, lukuun ottamatta laihuutta, Melissa ajatteli. Hän oli kaunis niin kuin keijukainen, Melissa jatkoi mietteissään. Hän oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa ja tuijotti Elenaa. ” Haloo, ollaanko siellä kotona?” Sanoi ääni joka palautti Melissan todellisuuteen. Se oli hänen isänsä. ” Mitä? Joo, ollaan” sopersi Melissa.

    Melissa raahasi laukkunsa Mersun takakonttiin, ja istui takapenkille. Hän kaivoi taskustaan kännykän ja soitti äidilleen. Hän puhui äidin kanssa 10 minuuttia ja he saapuivat isän talolle. Melissa ei ollut vielä vaihtanut sanaakaan Elenan kanssa, paitsi oli hän tervehtinyt häntä. Isä kantoi laukun Melissan huoneeseen. (Melissalla oli oma huone isän luona)                                                            

     ”Wau!” Melissa huudahti nähdessään huoneen. Se oli aivan erilainen. Se oli sisustettu tyyliin meri. Melissa rakasti merta. ”Miten saitkin huoneesta näin upean?! Rakastan tätä!” Melissa huudahti, ja loikkasi sänkyynsä joka oli kuin jättimäinen simpukan kuori. ”Sisustimme sen Elenan kanssa niin hienoksi kuin pystyimme.” Isä sanoi ylpeästi. Melissa oli nyt itsekin varma että hän tulee pitämään Elenasta.

     Myöhemmin illalla Melissa oli rannalla ystäviensä Sarahin, ja Taylorin kanssa. Taylor oli aivan yhtä laiha kuin keppi, ja hänen vaaleat hiukset ulottivat juuri ja juuri olkapäiden yli. Hänen ruskeat silmät olivat pienet, ja hän oli aika pitkä, mutta silti Melissaa lyhyempi. Taylor oli 14 vuotta vanha. Sarah taas oli hieman paksumpi ja lyhyempi kuin muut, mutta ei hän silti lihava ollut. Hänen mustat hiukset olivat leukaan asti, ja hänen vihreät silmät olivat hieman suuret. Sarah oli 13 vuotias.

    ”Missä Erik ja Daniel ovat?” Melissa kysyi tytöiltä. ”He ovat tuolla kauempana uimassa. kyllä ne sieltä kohta tulee.” Taylor sanoi.  Daniel juoksi tyttöjen luo. Hän oli pitkä, pitempi kuin Melissa. Hänen ruskeat hiukset olivat niskaan asti, ja hänen ruskeat silmät olivat lähes aina iloiset. Hän oli 14 vuotta vanha. ” Oletteko nähneet Erikiä?” Hän kysyi. ”Emme, luultiin et se on sun kanssa.” Sarah sanoi hämillään. He kuulivat jonkun huutavan ”Hei, kaverit! Tulkaa katsomaan! Löysin kiinnostavan luolan!” Kaikki tunnisti äänen Erikille kuuluvaksi ja juoksi suuntaan josta ääni oli kuulunut.

    Pian he löysivät Erikin kurkkimasta pimeään luolaan. Erik oli lyhyt, tanakka ja pirteä. Hänen hiukset olivat mustat ja silmätkin olivat lähes mustat. ”Katsokaa kamut! Mennäänkö tutkimaan?” Erik sanoi innoissaan. ”Sopii mulle!” Kaikki huusi yhteen ääneen. He astelivat hiljaa luolaan. Siellä täällä oli simpukan kuoria. ”Aika karmivaa.” Melissa kuiskasi Taylorille. ”Hei, nyt on jo myöhä. Mun pitää mennä kotiin. Otetaan huomenna taskulamppu mukaan.” Sarah sanoi. Kaikki olivat yhtä mieltä ja lähtivät kotiin.

   Seuraavan aamuna Melissa ja hänen ystävät palasi rannalle. He astuivat luolan sisälle. Siellä oli kylmää ja märkää. Kun he olivat tarpeeksi pitkällä, vastaan tuli umpikuja.

”Pah!” Tuhahti Erik.

”Mä odotin jotain jännempää” Sanoi Dan.

Samalla Melissa ja Taylor etsi pientä ”porsaanreikää”.

”Hei! Apua! Mun käsi menee kallion läpi!” Taylor huusi.

”Siistiä!” Pojat huusivat ja juoksivat katsomaan.

Taylor kirkaisi:

”Minä pääsen kokonaan läpi!” Hän katosi kuin ”maannielemänä”. Kirjaimellisesti maa nieli hänet!

”Seurataan häntä!” Dan käski. Kaikki katosivat kallion sisään.

    Hetken kuluttua jokainen oli kallionkielekkeellä.

”Hetkinen.” Melissa sanoi. ”Eiväthän maisemat ole samanlaiset kuin ennen.”

”Totta puhut!” Erik sanoi. He olivat oikeassa. Ennen oli ollut hiekkaa ja vettä silmänkantamattomiin, ja nyt joka puolella oli vesiputouksia, puita, puroja ja vaikka mitä muuta.

”Miten me pääsemme alas tältä kielekkeeltä?” Dan kysyi?

”Tuolla näkyy olevan tikkaat!” Erik huudahti iloisesti. He kapusivat alas.

Kaikki siellä oli kuin unelmaa. Taylor sanoi:

”Voikohan noita hedelmiä syödä?”

”Kai niitä voi.” Erik vastasi.

”Ei mutta nämähän on hyviä” Daniel sanoi.

”Niin on. Viedään pari kotiinkin.” Melissa keksi. Kaikki otti mukaansa pari hedelmää ja he kapusivat takaisin ylös. Jokainen meni läpi kalliosta.

”Huomenna tullaan taas takaisin.” Taylor sanoi.

”Joo, hei tulkaa kaikki meille. Sopiiko?” Melissa sanoi. Kaikki olivat samaa mieltä ja he menivät Melissan luo. He menivät Melissalle ja antoivat aikuisten maistaa hedelmiä.

”Nämähän on hyviä” Isä sanoi. Mutta Elenan ilme muuttui hätääntyneeksi.

”Minulla on asiaa teille, lapset” Hän sanoi. He menivät Melissan huoneeseen.

”Mistä löysitte nämä hedelmät?” Elena kysyi.

”Et sinä uskoisi” Melissa sanoi. Muut olivat hiljaa.

”Uskon uskon. Kertokaa nyt.” Elena sanoi.

”Olkoon. Pääsimme jotenkin luolan kautta kallion läpi jonnekin ”paratiisiin.” ” Melissa vastasi.

”Minä kerron teille salaisuuden” Elena sanoi. Kaikki kuunteli kiinnostuneina.

     ”Eli sinä olet keiju.” Melissa sanoi.

”Ja asut siellä paratiisissa” Taylor täydensi.

”Niin. Ja lähden huomenna takaisin sinne.” Elena lopetti.

”Me tulemme mukaasi” Melissa sanoi yhtäkkiä. Kaikki vaihtoi katseitaan ja nyökkäsivät.

”Älä sitten kerro isällesi mitään.” Elena käski.

”Emme kerro. Huulemme on sinetöity. Voit luottaa ettemme kerro kenellekään.” Melissa lupasi.

    Sinä iltana Melissa mietti sängyssä mitä kaikkea parin päivän aikana oli tapahtunut. Hänestä tuntui oudolta kaikki keijut ja muut satuolennot joista Elena oli kertonut. Hän ajatteli että hänen pitäisi kuitenkin nyt nukahtaa, sillä huomenna pitäisi herätä ennen isää.

   Seuraavana aamuna kaikki kokoontuivat luolan suulle. Kukaan ei sanonut mitään. Vihdoin Elena rikkoi hiljaisuuden sanomalla:

”Minun täytyy nyt mennä.” He sanoivat hyvästit ja Elena katosi luolaan.

”Minun tulee ikävä häntä.” Melissa sanoi.

”Niin meillä muillakin.” Dan sanoi.

”Ja hänellä meitä” Erik sanoi ja virnisti. Hänen huumorintajunsa ainakin oli tallella. He lähtivät Melissan luo. Isä oli hereillä ja kysyi:

”Oletteko nähneet Elenaa?” Isä kysyi. Lapset vaihtoivat katseita ja hymyilivät salaperäisesti.

”Emme.” He sanoivat yhteen ääneen.  He menivät Melissan huoneeseen ja juttelivat tapahtumista.

”Toivottavasti hän vielä joskus tulee käymään.” Taylor sanoi.

”Niin. Minua jäi vaivaamaan monta asiaa.” Melissa sanoi.

”Hei mutta kallio. Mennään moikkaamaan Elenaa joskus.” Dan ehdotti.

”Niin. Sieltähän voi mennä.” Erik innostui. Kaikki olivat tyytväisiä loppujen lopuksi. Ja se mitä tämän jälkeen tapahtui, onkin jo toinen juttu.

 

Annie Funur, puuskupuh

Enter supporting content here